Oli lokakuun kahdeksas päivä viime vuonna.
Puhelin soi, Aki soitti. "Päivi auta, mä en muista Jonnan sormuksen kokoa! Kun mä aattelin että nyt kun mä täältä reissusta palaan niin olisi hyvä hetki antaa se Jonnalle, että saisitko mitenkään huijattua siltä sitä kokoa. Mee sinne ja kai siellä huoneessa jotain koruja on niin keksi jotain.."
ööö..aha. miten huijataan toinen laittamaan sormus nimettömään ilman selityksiä??!! Ja etenkin kun tiesin että siellä ei loju niitä koruja, tuskin edes sormusta olisi koko talossa. Löysin onneksi jonkin vanhan rihkamasormuksen joka oli mulle juurikin sopiva pikkusormeen. Ajattelin että se voisi mennä Jonnalle nimettömään ja ei sillä että kauheasti olisi muutakaan valinnanvaraa.. Mietin että mitä ihmettä sanon. Miten voin mennä sinne ja sanoa, että hei kokeileppas kuule tästä nimettömään ihan huvikses tämmöstä sormusta.. Ei Jonnakaan nyt ihan kaikkea epäilemättä uskoisi ja nyt jos koska oli hetki jolloin ei kannattaisi paljastua...
Koska sekä Jonna että minä valokuvaamme paljon ja minä käytän valokuvia koko ajan skräppäilyissäni sain loistavan ajatuksen. Siis oikeasti se oli loistava koska se oli ainut ajatus. Ajoin pari kilometriä Jonnan kotiin ja kesken siivouspäivän pyysin pikaisesti ulos. "Teen kato sellasta kirjaa, semmosista jutuista mitä mulla ei ole tai mitä mä en ole tehny ja niinkus tiedät mä en oo naimisissa että tarvisin siihen aiheeseen liittyvän kuvan." Otin rihkamasormuksen ja annoin sen Jonnalle.. "Laita se vaan siihen nimettömään niin kato otetaan vaan joku kuva, pelkästä kädestä, niin ei sitä kukaan tiedä onko se kenen käsi." Sormuskin meni oikean käden nimettömään mutta sanoin ettei se kato haittaa kun sen nyt vaan on se idea, että liittyy siihen tekstiin mitä siihen kirjotan. koska piti vielä lisätä uskottavuutta, sanoin että olen käynyt kuvaamassa myös meidän äitin suonikohjut, koska mulla ei niitäkään ole.. (mistähän sekin tuli mieleen..)
Sormus oli juurikin sopivan kokoinen. Nopsaan autoon ja kotiin mittaamaan mittanauhalla että minkä kokonen se nyt sitten olikaan. Puhelu Akille, että tehtävä suoritettu.
10.10 yömyöhään puhelin piippasi viestistä. "Että semmosta valokuvakirjaa sitten teet.."
Toinen viesti tuli ystävänpäiväyönä. "Oli niin kiire että en ehtinyt käymään, Mutta me mennään syksyllä naimisiin!!"
Eilen se morsian tuli tänne. Ystävänpäivähalauksen jälkeen minä annoin sille ison purkillisen kettukarkkeja ja se pyysi mua sen ykköskaasoksi <3
Miljoona suurta suunnitelmaa jo päässä. Koska juttuhan on niin, että mihinkään keskinkertaseen tavalliseen ei tyydytä vaan jos kerran kerrankin pääsee häitä suunnittelemaan niin ainakin tämä kaaso voi luvata sen että mikäli suuniteltujen koristeiden määrä toteutuu täytyy ehkä juhlapaikka vaihtaa entistä suuremmaksi että ne kaikki sinne mahtuvat.
terveisin Päivi joka on ikionnellinen saamastaa kunniasta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti