Juhlapaikkaa metsästämässä...

Juhlapaikkaplääni on vielä hieman auki. Käytiin tänään katsastamassa Kankaanpään leirikeskus (Hakoniemen leirikeskus) joka vaikutti kaikenkaikkiaan mahtavalta paikalta. Toki se on hieman ahdas, sinne kuulemma mahtuu "vain" 150 henkilöä tilavasti. Vaikka, mihin näin halpaan paikkaan 190 ihmistä sitten mahtuisi tilavasti?

Leirikeskuksessa on siis kaksi erillistä tilaa ja iso eteinen. Alhaalla on kuva hieman hahmottamaan systeemiä. Kahden huoneen välissä on seinä, jonka saa siis lähes kokonaan pois, tilasta tulee tällöin paljon suurempi. Ruokailu on yleensä sijoitettu oikealla puolella olevaan tilaan joka tietenkin vie pöytätilaa entisestään. Me vain pohdimme, miksi sen täytyy olla niin keskeisellä paikalla, miksi ei vaikka siinä suuressa eteisessä?

Seuraavaksi ongelmaksi kehkeytyykin tanssi- ja ohjelmapaikka. Lavaa sinne on turha edes yrittää kehitellä, tanssi lavaa taas on huono alkaa suunnittelemaan pihallekaan (vai?) ja esiintyminen/bändi on jokatapauksessa saatava johonkin sisätilaan. Toki, kaikki tällaiset on vain järjestelykysymyksiä.

Paikkana leirikeskus on tajuttoman ihana. Meillä on valtava markki käytössä, parinkymmenen hengen sauna majoitustiloineen, rantoineen ja nuotiopaikkoineen. Paikka on muutenkin tajuttoman viihtyisä puineen ja mäkineen. Tarkoituksena on myös asettaa sellanen kokousteltta pystyyn johonkin, ihan vain sateenvaralta :)

Suurin plussa. Paikka on siis vapaana lauantaina 29.8. Mutta jo perjantaina saapi mennä koristelemaan ja laittamaan paikkaa valmiiksi ja siellä saa olla sunnuntaihin saakka. kaikki toi vain päivän vuokralla, eli 205€ + sauna 70€. Paketin hinnaksi siis tulis 275€! Onhan tuo huomattavasti halvempi niihin 600 tilavuokriin verrattuna.

Paikalta saisi myös tilattua ruoan, sekin edullisesti. Korkeimmillaankin hinta tulisi olemaan ainoastaan 22€ kun se muualla on ollut halvimman ruokalistan mukaan 28€. Ja mekun ollaan päätetty ettei ruoassa tingitä. Ruokana on kaikkea, toivomusten mukaan. Lupasin soitella alkuviikosta, ja taidan soittaa kyllä heti maanantaina että me tuo paikka otetaan.

Täytyy myös varata se kirkko!

miten petkuttaa morsianta osa 1.

Oli lokakuun kahdeksas päivä viime vuonna.

Puhelin soi, Aki soitti. "Päivi auta, mä en muista Jonnan sormuksen kokoa! Kun mä aattelin että nyt kun mä täältä reissusta palaan niin olisi hyvä hetki antaa se Jonnalle, että saisitko mitenkään huijattua siltä sitä kokoa. Mee sinne ja kai siellä huoneessa jotain koruja on niin keksi jotain.."

ööö..aha. miten huijataan toinen laittamaan sormus nimettömään ilman selityksiä??!! Ja etenkin kun tiesin että siellä ei loju niitä koruja, tuskin edes sormusta olisi koko talossa. Löysin onneksi jonkin vanhan rihkamasormuksen joka oli mulle juurikin sopiva pikkusormeen. Ajattelin että se voisi mennä Jonnalle nimettömään ja ei sillä että kauheasti olisi muutakaan valinnanvaraa.. Mietin että mitä ihmettä sanon. Miten voin mennä sinne ja sanoa, että hei kokeileppas kuule tästä nimettömään ihan huvikses tämmöstä sormusta.. Ei Jonnakaan nyt ihan kaikkea epäilemättä uskoisi ja nyt jos koska oli hetki jolloin ei kannattaisi paljastua...

Koska sekä Jonna että minä valokuvaamme paljon ja minä käytän valokuvia koko ajan skräppäilyissäni sain loistavan ajatuksen. Siis oikeasti se oli loistava koska se oli ainut ajatus. Ajoin pari kilometriä Jonnan kotiin ja kesken siivouspäivän pyysin pikaisesti ulos. "Teen kato sellasta kirjaa, semmosista jutuista mitä mulla ei ole tai mitä mä en ole tehny ja niinkus tiedät mä en oo naimisissa että tarvisin siihen aiheeseen liittyvän kuvan." Otin rihkamasormuksen ja annoin sen Jonnalle.. "Laita se vaan siihen nimettömään niin kato otetaan vaan joku kuva, pelkästä kädestä, niin ei sitä kukaan tiedä onko se kenen käsi." Sormuskin meni oikean käden nimettömään mutta sanoin ettei se kato haittaa kun sen nyt vaan on se idea, että liittyy siihen tekstiin mitä siihen kirjotan. koska piti vielä lisätä uskottavuutta, sanoin että olen käynyt kuvaamassa myös meidän äitin suonikohjut, koska mulla ei niitäkään ole.. (mistähän sekin tuli mieleen..)

Sormus oli juurikin sopivan kokoinen. Nopsaan autoon ja kotiin mittaamaan mittanauhalla että minkä kokonen se nyt sitten olikaan. Puhelu Akille, että tehtävä suoritettu. 

10.10 yömyöhään puhelin piippasi viestistä. "Että semmosta valokuvakirjaa sitten teet.."

Toinen viesti tuli ystävänpäiväyönä. "Oli niin kiire että en ehtinyt käymään, Mutta me mennään syksyllä naimisiin!!" 

Eilen se morsian tuli tänne. Ystävänpäivähalauksen jälkeen minä annoin sille ison purkillisen kettukarkkeja ja se pyysi mua sen ykköskaasoksi <3

Miljoona suurta suunnitelmaa jo päässä. Koska juttuhan on niin, että mihinkään keskinkertaseen tavalliseen ei tyydytä vaan jos kerran kerrankin pääsee häitä suunnittelemaan niin ainakin tämä kaaso voi luvata sen että mikäli suuniteltujen koristeiden määrä toteutuu täytyy ehkä juhlapaikka vaihtaa entistä suuremmaksi että ne kaikki sinne mahtuvat. 

terveisin Päivi joka on ikionnellinen saamastaa kunniasta 

   

Värejä värejä värejä

Empä olisi arvannutkaan, että Kaasotkin innostuu tästä tehtävästä näin paljon! Mutta mulla onkin ehkä parhaimmat kaasot koskaan. Siks kun ne on ne tärkeimmät ihmiset mun elämässä.

Ilmottelin kaasotoveeni kaasoille tänään. Jokaiikka, ihan intoa piukassa. Tuli helpottava olo! Tieto siitä, että ympärillä on tukijoukko (kohta hermoromahduksessa oleva tukijoukko) jonka kanssa saa yhtenä tehdä kaikkea, auttaa hirmuisasti. Ompa tyyppejä joille voi sitten purkaa tuntemuksiaan, niitä joita aki ei käsitä, ja niitä joita sille ei voi edes purkaa. Onneksi on näitä ihanuuksia!

Pohdittiin jo paljon erilaisia juttuja. Tärkeimpänä oli kuitenkin värit. värit värit värit.

Väriä, mutta ei liikaa. Erilaisia, mutta ei sekamelskaista. Jotain nättiä ja kaunista. Jotain meidän näköistä. Loppujenlopuksi löytyi ne ihanuudet, hiirenharmaata kera ruskean, turkoosin, punaisen ja keltaisen. Kuulostaa just semmoselta, mitä mä tahdon.

Värit tulis nyt ensimmäisenä näkymään meidän kutsukorteissa. Joiden ideoinnista saan kiittää täysinrinnoin Päiviä! Meidän kutsukorteista, eli kutsukirjoista tulee semmoset joita ei oo kukaan ennen näillä seuduilla nähnykkää!

ai, pienet häät?

Unelma: pienet, maksimissaan sadan hengen häät.
Totuus: Raa`alla karsinnalla toteutettuun vieraslistaan jäi 190 nimeä. Tälläkin listalla on odotettavissa niitä perinteisiä "miksi minua ei olla kutsuttu" -kommentteja.

No, olisitte läheisempiä meidän kanssa!

Vieraslistaa käytiin läpi molempien porukoiden kanssa. Uskomatonta, miten vaikeaa vieraslistan tekeminen voikaan olla. Tai lähinnä, miten vaikeaa on karsia nimiä listasta. Kenelle merkitään avecit, kenelle ei. Montako lasta oli sillä sukulaisella ja mahtoiko tuo olla jo naimisissa. Tosi vaikeaa, ylipäätään saada päähänsä nimiä! Pieni pelko koko ajan että kuka tärkeä mahtoi unohtua listasta..

Tällä hetkellä listaa on muokattu tuhanteen, ellei jopa miljoonaan kertaan. Ja tällä hetkellä se näyttää jopa hyvältä.

Rakastan, rakastan niin.

Kulta, mennään käveleen. Tuolla on hei se silta missä oltiin Pori jazzeilla, mennään käymään!
Rakas, istu tohon kaiteelle.

No en todellakaan, mähän lennän siitä heti, tipun alas ja jään sinne.

Etsä tipu.

Miten niin?

Ku mä oon tässä.
Nyt, laita silmät kiinni.

Hä?

Laita nyt ne silmät kiinni.
Okei, voit avata.

Rakas, tulisitko sä mun vaimoksi? Tulisitko jo tänävuonna?

Siinä se oli polvillaan, komeana ja romanttisempana kuin koskaan, kaunis ruusupuska kädessään.

Ja mä olin onnellisempi kuin koskaan. Rakastuneempi kuin koskaan. Kaikki meni kuin suomileffassa, muija vastaa itkien haluavansa ja äijä nostaa sen syliinsä lujaan halaukseen.

Takasin autolle käveltiin hiljaa ja hymyillen. Rakastuneina, häitä pohtien ja niistä haaveillen.

Rakas, nyt sä voit ostella niitä häälehtiä mielinmäärin ja suunnitella niitä häitä, ilman multa salaamista